Johanne von Schraudolphin "Kaksi leijailua II" on eittämättä yksi näistä teoksista. Tämä teos, joka huokuu henkisyyttä ja rauhaa, kutsuu katsojan syvälliseen itsetutkiskeluun. Taivaanolennot, taivaan hahmot parhaimmillaan, on esitetty tässä eleganssin ja armon asennossa, leijuen tilassa, jossa jumaluus tuntuu olevan käden ulottuvilla. Pehmeä valo, joka ympäröi heitä, luo unenomaisen tunnelman, joka kannustaa meditaatioon ja pohdintaan. Taidetulosteen kautta katsoja siirtyy maailmaan, jossa kauneus ja transcendenssi kohtaavat. Taidetulosteen tyyli ja ainutlaatuisuus Johanne von Schraudolphin tyyli erottuu poikkeuksellisella valon ja värien hallinnalla. "Kaksi leijailua II" -teoksessa hienovaraiset sävyt luovat vaikuttavan kontrastin enkelimäisten kasvojen pehmeyden ja tummemman taustan välillä. Jokainen yksityiskohta on huolellisesti suunniteltu, siipien höyhenistä enkelien rauhallisiin ilmeisiin. Tämä huolellinen huomio elementteihin heijastaa romantiikan vaikutusta, jossa tunne ja henkisyys ovat keskiössä. Hahmot näyttävät leijuvan määrittelemättömässä tilassa, haastavat painovoiman lait, mikä lisää teoksen ikuisuuden tuntua. Kompositio, sekä yksinkertainen että voimakas, keskittyy olennaiseen, symboloiden rauhaa ja suojaa. Taiteilija ja hänen vaikutuksensa Johanne von Schraudolph, 1800-luvun saksalainen taiteilija, tunnetaan usein kyvystään yhdistää pyhä ja maallinen. Hän kouluttautui aikansa suurissa ateljeissa ja kehitti oman tyylinsä, joka tasapainoilee realismin ja idealisoinnin välillä. Hänen teoksensa on täynnä jatkuvaa kauneuden ja harmonian etsimistä, arvoja, jotka resonoivat syvästi "Kaksi leijailua II" -teoksessa. Schraudolphia vaikutti myös aikansa taidesuuntaukset, erityisesti neoklassismi ja romantiikka, jotka sisälsivät näiden elementtejä