Reproduction Muotokuva Constant Coquelinista Cyranon roolissa - Théobald Chartran – Lumoava johdanto Teatterimaailmassa tietyt hahmot ylittävät aikansa tullakseen kulttuuri-ikoneiksi. Cyrano de Bergerac, Edmond Rostandin luoma romanttinen sankari, on kiistatta yksi näistä hahmoista. Constant Coquelinin muotokuva, jonka Théobald Chartran ikuisti, tallentaa paitsi näyttelijän ulkonäön myös hänen esittämänsä hahmon olemuksen. Coquelin, hänen ulkonevan nenänsä ja sekä uhmakkaan että lempeän katseensa kanssa, näyttää heräävän eloon Chartranin siveltimessä. Tämä teos ei rajoitu pelkkään esitykseen; se viittaa tärkeään hetkeen ranskalaisessa teatterissa, aikaan jolloin taide ja kirjallisuus sekoittuivat tarjoten koskettavia ja mieleenpainuvia kertomuksia. Tyylin ja teoksen ainutlaatuisuuden Théobald Chartranin tyyli erottuu vaikuttavan realisminsa ja yksityiskohtien huolellisen huomioimisen ansiosta. Tässä muotokuvassa Coquelinin piirteet on esitetty tarkasti, mikä osoittaa huomattavaa teknistä hallintaa. Jokainen varjo, jokainen valo on huolellisesti työstetty herättämään kuvan eloon. Taiteilija leikkii taitavasti tekstuureilla, olipa kyse sitten pukujen kankaiden esittämisestä tai ihon pehmeydestä. Mitä tekee tästä teoksesta erityisen ainutlaatuisen, on tapa, jolla Chartran onnistuu vangitsemaan kohteensa sielun. Coquelinin intensiivinen katse, lähes läpitunkeva, kutsuu katsojan sukeltamaan hahmon ajatuksiin ja tunteisiin. Tämä muotokuva ylittää teatterin yksinkertaisen kehyksen ja viittaa universaaleihin teemoihin kuten rakkaus, rohkeus ja itsensä etsiminen. Taiteilija ja hänen vaikutuksensa Théobald Chartran, syntynyt 1849, on maalari, jonka työ on jättänyt jälkensä 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun. Hän kouluttautui École des Beaux-Artsissa ja onnistui vakiinnuttamaan asemansa yhtenä aikansa näkyvimmistä muotokuvantekijöistä. Hänen kykynsä vangita mallinsa persoonallisuus toi hänelle lukuisia toimeksiantoja, erityisesti vaikutusvaltaisilta taide- ja poliittisilta henkilöiltä. Chartran oli myös tarkka havainnoitsija aikansa ilmiöistä, yhdistäen realismia ja romantiikkaa teoksiinsa.