Johdanto
Suzanne Valadonilla on ainutlaatuinen asema taidehistoriassa. Itseoppineena hän onnistui vakiinnuttamaan asemansa 1900-luvun alun keskeisenä taiteilijana aikana, jolloin maalausmaailmaa hallitsivat pitkälti miehet. Aluksi hän toimi mallina suurille taiteilijoille kuten Renoir, Toulouse-Lautrec ja Puvis de Chavannes, mutta siirtyi siveltimen toiselle puolelle raakalla lahjakkuudellaan ja ainutlaatuisella näkemyksellään sommittelusta ja väristä.
Voimakkaan ja ilmeikkään tyylin omaava Valadon kehittää elävää maalaustyyliä, jolle ovat ominaisia intensiiviset värit ja vahva viiva. Hänen teoksensa, usein arjen intiimiydestä, naisalastomuudesta ja elämänkohtauksista inspiroituneita, omaksuvat suoran ja realistisen lähestymistavan, joka eroaa aikansa akateemisesta idealismista. Hän vaatii täydellistä taiteellista vapautta ja mullistaa naisalaston kuvan, tarjoten esityksen ilman teennäisyyttä tai mielistelyä, juurtuneena koettuun todellisuuteen eikä fantasiamaailmaan.
Maailmassa, jossa naisartistit kamppailivat tunnustuksen ja legitimiteetin saamiseksi, Valadon rikkoo konventioita ja tuo esiin oman kuvataiteellisen kielensä. Hänen työnsä, joka aluksi otettiin vastaan skeptisesti, on nykyään juhlistettu modernin taiteen historian käännekohtana. Miten hänen teoksensa vaikutti 1900-luvun taiteelliseen kehitykseen ja seuraaviin sukupolviin? Tätä aiomme tutkia hänen uransa, tunnusomaisten luomustensa ja perintönsä kautta.
1. Vapaataiteilijan alkujuuret
Syntymä ja nuoruus
Suzanne Valadon, oikealta nimeltään Marie-Clémentine Valadon, syntyi vuonna 1865 Bessines-sur-Gartempessa vaatimattomaan perheeseen. Pyykinpesijän tyttärenä hän kasvoi ilman isähahmoa ja joutui varhain kohtaamaan vaikean elämän realiteetit. Jo nuoresta iästä lähtien hän osoitti kapinallista luonnetta ja suurta itsenäisyyttä.
Teini-iässä hänen äitinsä muuttaa Montmartreen, suosittuun ja vilkkaaseen kaupunginosaan, jossa taiteilijat, runoilijat ja intellektuellit kohtaavat. Nuori Marie-Clémentine on lumoutunut tästä maailmasta ja vetäytyy taiteen maailmaan unelmoiden sosiaalisen asemansa ylittämisestä. Koulutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset hänen asemansa ja sukupuolensa vuoksi.
Taiteellinen Montmartre
1880-luvulla Montmartre on taiteellisen luomisen keskus. Kahvilat, ateljeet ja kabareet kuhisevat nousevia kykyjä. Tässä vilkkaassa ympäristössä Valadon, joka on vasta 15-vuotias, löytää ensimmäisen sisäänpääsyn taidemaailmaan: hänestä tulee mallina tunnetuille taiteilijoille. Hänen erikoinen ulkonäkönsä ja ilmeikäs katseensa kiinnittävät nopeasti huomiota.
Hän poseeraa Pierre Puvis de Chavannesin edessä, joka opastaa häntä piirtämisen alalla. Sitten Auguste Renoir ikuistaa hänet useissa maalauksissaan, erityisesti Danse à Bougival (1883). Henri de Toulouse-Lautrec puolestaan vangitsee hänet kokonaisvaltaisella persoonallisuudellaan ja itsenäisellä luonteellaan, antaen hänelle lempinimen Suzanne, viitaten Raamatun kertomukseen Suzanne ja vanhukset.
Ensiaskeleet taiteessa
Mallin roolinsa lisäksi Valadon tarkkailee huolellisesti häntä maalaavien taiteilijoiden tekniikoita. Uteliaana ja intohimoisena hän opettelee itse piirtämään ja maalaamaan ilman perinteisiä akatemioita. Hänen tapaamisensa Edgar Degasin kanssa on ratkaiseva. Hänen piirustustensa laadusta vaikuttunut Degas rohkaisee häntä jatkamaan ja antaa hänelle ensimmäiset neuvonsa.
Degas kannustaa häntä tutkimaan etsausta ja pastellia, korostaen hänen synnynnäistä viivan ja sommittelun tajuaan. Hänen ansiostaan Valadon esittelee ensimmäiset teoksensa Salon des Indépendantsissa ja alkaa saada tunnustusta täysivaltaisena taiteilijana. Näin Suzanne Valadon aloittaa taiteilijanuransa, ylittäen sosiaalisen rajan, joka oli rajoittanut hänet museen rooliin, ja tullakseen täysivaltaiseksi luojaksi.
2. Mallista taiteilijaksi: Rohkea siirtymä
Henkilökohtainen tyyli
Suzanne Valadon ei koskaan saanut akateemista koulutusta, mikä antaa hänelle mahdollisuuden välttää aikakautensa taiteelliset konventiot. Hänen tyylinsä muotoutuu vuosien varrella, etääntyen impressionistisen vaikutuksen alaisuudesta kohti henkilökohtaisempaa ja ilmeikkäämpää taidetta. Toisin kuin aikansa taiteilijat, jotka suosivat kevyitä ja höttöisiä siveltimen vetoja, hän käyttää selkeitä viivoja, tarkkoja ääriviivoja ja kirkkaita värejä.
Hänen rohkea väripalettinsa koostuu selkeistä ja kontrastisista sävyistä, lähestymistapa, joka muistuttaa postimpressionismia ja ennakoi jopa fauvismin piirteitä. Hänen voimakas viivansa ja tapansa käyttää väriä rakenteellisena elementtinä ovat tunnistettava allekirjoitus. Hän ei pyri miellyttämään katsetta, vaan vangitsemaan aiheidensa olemuksen ja totuuden.
Naisen katse alastomuuteen
Yksi Valadonin suurista vallankumouksista on hänen tapansa maalata alastomuus. Toisin kuin miespuoliset taiteilijat, jotka usein idealisoivat naisen vartalon esittäen sen halun kohteena, hän lähestyy mallejaan rehellisellä ja vailla teeskentelyä olevalla katseella. Hänen alastomuutensa koettiin aikansa kritiikin taholta joskus liian raakoina tai realistisina, koska ne eivät noudattaneet perinteisiä kauneusihanteita.
Hän tuo uuden ja sitoutuneen näkökulman naisen vartaloon, nähtynä naisen silmin eikä enää miehen katseen kautta. Vartalo muuttuu voimakkaaksi, aidoksi ja hyväksytyksi, kauas perinteisen akateemisen kauneusihanteen kevyistä ja eteerisistä asennoista. Tämä rohkeus saa joskus kritiikkiä, mutta merkitsee käännekohtaa alastonkuvauksen historiassa.
Vähittäinen tunnustus
1900-luvun alussa Suzanne Valadon alkaa saada tunnustusta täysivaltaisena taiteilijana. Vuonna 1894 hänestä tulee ensimmäinen nainen, joka saa osallistua näyttelyyn Société nationale des Beaux-Artsissa, saavutus maailmassa, joka on yhä miesten hallitsema. Hän osallistuu myös Salon des Indépendantsiin ja Salon d’Automneen, kahteen merkittävään tapahtumaan, jotka esittelevät innovatiivisia taiteilijoita.
Hänen työtään tukee Edgar Degas, joka ihailee hänen piirrostensa voimaa ja kannustaa häntä jatkamaan. Hänen ansiostaan Valadon saa näkyvyyttä ja itseluottamusta. Vähitellen hän vapautuu täysin mallin asemasta ja tuo oman näkemyksensä taiteeseen, vakiinnuttaen paikkansa aikansa suurten taiteilijoiden joukossa.
3. Kolme Suzanne Valadonin ikonisinta maalausta
1. Nu aux bas bleus
Se on yksi hänen ikonisimmista teoksistaan, joka esittää alastoman naisen siniset sukat jalassaan. Se kuvastaa hänen rohkeaa tyyliään ja tapaa esittää naisen vartaloa realistisella ja ilmeikkäällä otteella.
2. Le Cirque
Tämä maalaus on yksi hänen tunnetuimmistaan, joka esittelee vilkkaan sirkuskohtauksen eloisilla väreillä. Se todistaa hänen kiinnostuksestaan arkipäivän ja esitysten kohtauksiin.
3. La Petite Fille au Miroir
Merkittävä muotokuva, joka hyvin kuvaa hänen intiimiä ja ilmaisuvoimaista lähestymistapaansa naishahmoihin. Tämän maalauksen kautta Valadon vangitsee hetken mietiskelyä ja lempeyttä, säilyttäen samalla tyylilleen ominaisen intensiteetin.