Tämä Wilhelm Gutmannin teos vuodelta 1908 esittää rauhallisen maiseman alankomaalaisista dyynistä. Saksalainen taiteilija, joka tunnetaan herkistä pastelleistaan, vangitsee dyynien karun ja ilmastollisen kauneuden, jossa valon ja varjojen hienovarainen leikki vahvistaa ajattoman luonnon vaikutelmaa.

Koostumus esittää yksinäistä hahmoa oikeassa alakulmassa, seisomassa kiemurtelevalla polulla, joka kulkee maiseman läpi. Vihreät ja maamaiset sävyt hallitsevat kohtauksen, kun taas myrskyinen taivas lisää koko teokseen melankolista ulottuvuutta. Pastellivärit, joita on käytetty pehmeästi, antavat taululle höyhenmäisen ja virtaavan ilmeen.

Gutmann onnistuu tässä kääntämään ei vain maiseman rauhoittavuutta, vaan myös yksilön eristyneisyyttä luonnon suuruuden edessä, mikä on tyypillinen pohdinta 1900-luvun alun maisemissa.